Kuvan tiedot: Ylioppilaskirjoitukset Saksalaisessa Koulussa, Deutsche Schule, Malminkatu 14. Kuvaaja: Bonin Volker von. 1977. Helsingin kaupunginmuseo

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ilmoitti perjantaina 22.12. tiedotteessaan, että se aloittaa selvityksen, miten ylioppilastutkinto voidaan toteuttaa englannin kielellä. Muutos on osa lukiouudistusta, ja sitä perustellaan kansainvälisten osaajien huokuttelemisella Suomeen. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan rekrytointitilanteessa on suuri merkitys sillä, voivatko rekrytoitavan perheenjäsenet saada englanninkielistä koulutusta.

Lukiouudistusta tehdään koulutusleikkausten varjossa

OKM toteuttaa laajaa lukiouudistusta tilanteessa, jossa toisen asteen koulutukseen, eritoten ammatilliseen koulutukseen, on kohdistettu historiallisesti mittavat koulutusleikkaukset. Englanninkielinen ylioppilastutkinto on osa uudistusten joukkoa, joka on tällä hetkellä jo niin laaja ja moninainen, että voidaan perustellusti sanoa olevan jokseenkin epäselvää, millainen lukio tulee olemaan lähitulevaisuudessa. Kyse on myös koulutus- ja kielipoliittisesta valinnasta, jonka taustalla on pyrkimys tehdä lukiokoulutuksesta taloudellinen houkuttelevuustekijä.

Onkin syytä pohtia, miksi OKM suuntaa voimavaroja tämän tyyppiseen selvitykseen ja varsin mittavaan muutokseen sen sijaan, että se suuntaisi rajusti pienentyneitä resursseja ja asiantuntijatyötä esimerkiksi kielivähemmistöjen koulutuksellisten ja kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

Vieraiden kielten oppiminen tiivis osa ylioppilastutkinnon historiaa

Kielitaidon ja kielellisen ajattelun kehittäminen on ollut historiallisesti lukiokoulutuksen ydinaluetta. Keskiajalla oppikoulun, ja siten myös lukion, varhaismuotoa edustavissa katedraalikouluissa opiskeltava kieli oli latina. Trivium-opintojen osa-alueet olivat kielioppi, retoriikka ja dialektiikka.

Reaalilyseoiden perustamisen myötä alettiin opiskella pääasiassa nykykieliä: ranskaa, saksaa, venäjää ja vähitellen myös yhä enenevissä määrin englantia. Saksalainen koulu perustettiin jo 1800-luvun lopulla. Ylioppilastutkinnossa piti esimerkiksi vuonna 1913 kirjoittaa seuraavista vieraista kielistä kolme: latina, kreikka, saksa, venäjä tai ranska. Nämä vaiheet osoittavat, että lukiokoulutuksen ja monipuolisen kielitaidon yhteys ylioppilastutkinnossa on merkittävä. Suomalaisen yhteiskunnan erityinen rikkaus onkin se, että vieraita kieliä on aina opiskeltu, ja ne ovat avanneet ikkunan maailmaan ja uusiin kulttuurisiin virtauksiin.

Lukiokoulutuksen historiassa merkittävä muutos oli klassisten kielten vaihtuminen nykykieliin. Toinen merkittävä vaihe on ollut vähemmistökielten tulo osaksi lukiokoulutusta. Millaiset seikat ovat tuoneet vähemmistökielet eri tavoin osaksi lukio-opintoja? Asiaa valottaa esimerkiksi romanikielen integroiminen lukio-opetukseen. Romanikielen opetus tuli mahdolliseksi lukiossa vuonna 1999, sen jälkeen kun Suomi oli hyväkysynyt Euroopan neuvoston vähemmistökieliä koskevan peruskirjan vuonna 1994. Usein vähemmistökielten asema vahvistuukin jonkin kansainvälisen sopimuksen myötä. Kansainväliset sopimukset puolestaan ovat syntyneet kielivähemmistöjen aktiivisen toiminnan ja vaikutustyön tuloksena.

Kansainvälisyys = poliittinen ja taloudellinen valta?

Englannin kieli on kansainvälisesti ja lokaalisti Suomessa korkean statuksen kieli. Muiden ominaisuuksiensa lisäksi se on taloudellisen ja poliittisen vallan kieli monissa kansainvälisissä konteksteissa, mutta toisin kuin ministeriö antaa ymmärtää, kansainvälisyys itsessään ei tarkoita englannin kieltä. Englannin kielen asemaa vahvistamalla OKM tekee kielipolitiikkaa ja tulkitsee kansainvälisyyttä vallan diskursseihin tukeutumalla. Tiedotteen kriittinen luenta osoittaa, että kansainvälisyys tarkoittaa määritelmällisesti englanninkielisyyttä ja kansainvälisten osaajien rekrytoimista Suomeen.

Tiedote luo käsityksen, että englanninkielistä lukiokoulutusta on tällä hetkellä vaikeaa Suomessa saada. Väite ei kestä lähempää tarkastelua, sillä englanninkielistä koulutusta on monipuolisesti tarjolla toisella asteella, muun muassa 18 IB-lukiossa. Niissä voi suorittaa International Baccalaureate -tutkinnon, ja ne toimivat 15 paikkakunnalla.

Kieliyhteisön rakentaminen vaatii poliittista tahtoa

OKM vahvistaa toimenpiteellään julkisessa keskustelussa vallitsevaa määritelmää kielestä taloudellisen hyödyn välineenä. Tällainen määritelmä on kapea eikä kuvaa sitä, miten monitahoisesti inhimillinen vuorovaikutus, ihmissuhteet ja käsitys itsestä, maailmasta ja todellisuudesta rakentuvat kielellisen ajattelun varassa ja sen läpäisemänä.

Olisi enemmän kuin toivottavaa, että koulutuksesta ja kielipolitiikasta monin tavoin vastaavassa ministeriössä suunnattaisiin visioiden voima tasa-arvoisen, humaanin, demokraattisen kieliyhteisön rakentamiseen. Sen perusta on kielellisen vuorovaikutuksen moninaisuus ja rikkaus, ja sellaisen kehittäminen vaatii sensitiivisyyttä, taloudellisia resursseja ja kokonaisvaltaista kielipoliittista ajattelua.

Lukiota koskevat kielipoliittiset päätökset vaikuttavat Suomeen kieliyhteisönä. Ei ole yhdentekevää, mitä kieliä lukiossa opiskellaan, ja kuka pääsee määrittämään kielivalikoiman sisällöt. OKM:n julkaisu Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta (2017) on monin tavoin ansiokas, ja siinä viitataan myös edeltävän hallituksen teettämään kansalliseen kielistrategiaan. Julkaisun käsitys kielestä nojaa kuitenkin paljolti kansainvälisyyden käsitteeseen, joka yhdistetään toimenpide-ehdotuksissa talouteen ja kilpailukykyyn. Kielikoulutuksen tarpeita määrittävät julkaisussa pääasiassa työelämän vaatimukset.

Julkaisussa toistuvat istuvan hallituksen sanavalinnat, mikä ei ole yllättävää, sillä kyse on kuitenkin poliittisesta asiakirjasta, joka kuvaa hallituksen kielipoliittista näkemystä. Miksi kansainvälisyys korostetaan niin selvästi tilanteessa, jossa olisi tärkeää kohdistaa asiantuntijatyötä ja resursseja Suomen kehittämiseen demokraattisena, kielellistä sensitiivisyyttä vaalivana ja kielivähemmistöjä kunnioittavana kieliyhteisönä? Asenteet eri kieliryhmiä kohtaan ovat muuttuneet hyvin huolestuttavaan suuntaan. Ulkoasiainministeriön raportin (2017) mukaan ”Yleinen kieli-ilmapiiri näyttäisi koventuneen edellisen määräaikaisraportin antamisen jälkeen.” Lähteitä ovat muun muassa Kielibarometri 2016 ja oikeusministeriön saamat lausunnot.

Englanninkielinen ylioppilastutkinto purkaa esteen koulutusviennin tieltä

Mikä vaikutin saa OKM:n edistämään englannin kielen asemaa ylioppilastutkinnon kielenä, ei siis vain yhtenä suoritettavana oppiaineena? OKM:n tiedotteesta välittyvä talouden diskurssi yhdistää kielen välineenä siihen, miten ylioppilastutkinnosta voidaan tehdä englanninkielinen tuote kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla.

Tästä kertoo esimerkiksi OKM:n julkaisu (2016:20) Vietävän hyvää koulutusta – Toimet toisen asteen koulutusviennin edistämiseksi. Julkaisussa tulee eksplisiittisesti ilmi, että tietyt seikat, myös kieltä koskevat säädökset, haittaavat koulutusvientiä. ”Koulutusviennin suurimmat lainsäädännön haasteet toisen asteen koulutuksen viennissä liittyvät erityisesti tutkintojen perusteisiin, koulutuksen järjestämistä koskeviin säädöksiin (koulutustehtävä, koulutuksen järjestämispaikka, opetus- ja tutkintokieli).”

Hyvinvointivaltio, koulutusjärjestelmä ja markkinalogiikka

Onkin erityisen kiinnostavaa, että OKM ei viittaa tiedotteessaan koulutusvientiä estäviin lakeihin ja asetuksiin, joissa säädetään myös lukion opetus- ja tutkintokielestä. Miksi OKM ei viittaa suoraan koulutusviennin kärkihankkeeseen tämän tavoitteen yhteydessä? Onko koulutusviennin esteiden purkaminen aihe, jota ei ole helppo tuoda julkiseen keskusteluun? Miksi koulutusviennistä käydään niin vähän julkista keskustelua?

Koulutusjärjestelmän voidaan perustellusti ajatella olevan hyvinvointivaltion keskeisimpiä instituutioita. Maksuttoman ja tasavertaisen koulutuksen historia on Suomessa verraten lyhyt, mutta sillä on ollut suuri merkitys yhdenvertaisuuden kehitykselle. Miksi siis ei kyseenalaisteta sitä, että tällaiset uudistukset vain toteutetaan ilman, että pohditaan, miten järkevää niiden toteuttaminen on? Entä kuka lopulta hyötyy uudistuksesta? Missä on kiivas keskustelu siitä, mitä merkitsee tämän instituution alistaminen markkinalogiikalle? Olisiko myös syytä katsoa, millaiseen tulokseen koulutuksen markkinaistuminen on johtanut Ruotsissa?

Ammatillinen koulutus on ajautunut pitkään jatkuneiden ja tällä hallituskaudella kiihtyneiden koulutusleikkausten myötä todelliseen kriisiin. Samaan aikaan OKM vie eteenpäin useita rakenteellisia uudistushankkeita ja asettaa ammattillisen koulutuksen koulutusviennin yhdeksi kärkihankkeistaan. Eikö tämä herätä epäilyksiä? Missä viipyvät kriittiset puheenvuorot? Markkinalogiikan tuominen koulutuksen kentälle on ensimmäinen askel kohti koulutusjärjestelmää, jossa kaupallisilla toimijoilla tulee olemaan entistä suurempi rooli. Nyt on kyseessä toinen aste, ja perusasteen kohdalla saamme vain odottaa ensimmäisiä aloitteita.

Yksi kommentti artikkeliin ”Englanninkielisen ylioppilastutkinnon taustalla koulutusvienti – Missä viipyvät kriittiset puheenvuorot?

  1. Toivottavasti kokonaan englanninkielinen ylioppilastutkinto ei mene läpi, ainakaan Suomessa, sillä mitä käy niiden, jotka eivät ole oppimisvaikeuksien tai muun syyn takia oppineet kyseistä kieltä?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s